Valo on kehitystä
Miksi olemme niin riippuvaisia valosta voidaksemme hyvin? Vastaus on evoluutiossa. Miljoonien vuosien aikana kehomme ja mielemme ovat kehittyneet auringon ja taivaan alla.
Melkein neandertalilaisia
Jotta ymmärtäisimme, miten valo vaikuttaa meihin ihmisiin, tarvitaan hieman perspektiiviä. Ihmisen kaltaisia olentoja on ollut olemassa pari miljoonaa vuotta, ja nykyihminen kehittyi 200 000 vuotta sitten. Meillä ihmisillä on sama fysiikka ja biologia kuin miljoonia vuosia sitten. Ensimmäinen keinotekoinen valonlähde, hehkulamppu, yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Sähkövalo ei siis ole ehtinyt vaikuttaa meihin evoluution kannalta katsottuna. Kun suunnittelemme, rakennamme ja valaisemme kiinteistöjämme, voimme näin ollen lähteä siitä olettamuksesta, että niissä asuu ryhmä neandertalilaisia.
Päivänvalo asettaa biologisen kellon
Tämän pitkän ajan kuluessa me ja kaikki muut elävät olennot olemme sopeutuneet luonnon olosuhteisiin. Kun asuimme savanneilla, olimme ulkona lähes koko ajan ja päivänvalon saanti määräsi selviytymisemme edellytykset. Kun elämää antava aurinko oli kaiken keskellä, kehitimme kykyjämme ja synkronoimme elämämme päivänvalon kanssa – kutsumme tätä nykyään vuorokausijärjestelmäksi tai ”biologiseksi kelloksi”.
Vuorokauden 24 tunnin aikana me ihmiset mukautamme luonnollisen rytmimme päivänvalon saannin mukaan. Ensimmäisen aamuvalon myötä heräämme eloon, toivottavasti virkeinä ja levänneinä ja valmiina uuteen päivään. Kun varjot pidentyvät ja hämärä laskeutuu, rentoudumme ja valmistaudumme lepoon.
Luonnonvalo tasapainottaa hormonijärjestelmäämme ja vaikuttaa elimistön unihormonin melatoniinin ja stressihormonin kortisolin tuotantoon. Kun valaistustasot laskevat, melatoniinin tuotanto kasvaa ja vähenee valon palatessa jälleen aamulla. Kun valaistustasot nousevat, kortisolin tuotanto käynnistyy ja tekee meistä virkeämpiä ja valppaampia.
Miksi voimme hyvin – tai huonosti?
Onnellisuus on usein jotain niin yksinkertaista kuin kävely kauniina päivänä, jolloin voit nauttia väreistä ja nähdä valon pilkistelevän lehtien välistä. Jo noin tunnin kuluttua olemme täynnä uutta energiaa.
Myös päivänvalon puute vaikuttaa meihin. Joskus sateinen ja pilvinen päivä riittää saamaan meidät tuntemaan olomme alavireiseksi. Ihmisille, jotka asuvat kaukana pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa päivänvaloa on rajoitetusti talvikuukausina, on myös riski sairastua kausiluonteisiin mielialahäiriöihin (SES). Heti kun säätelemme biologista kelloa ja päivänvaloa, huomaamme nopeasti seuraukset. Jokainen, joka on lentänyt useiden aikavyöhykkeiden yli ja kärsinyt jet lagista tai tehnyt vuorotyötä, tietää tarkalleen miltä se tuntuu.
Tiedämme vaistomaisesti, että päivänvalo saa meidät tuntemaan olomme hyväksi. Vaikka tiedämmekin tämän, olemme vasta viimeisten 20 vuoden aikana alkaneet ymmärtää miksi.