Valosaaste vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin, mutta ei ole helppoa tietää, mikä on oikea valo mihinkin paikkaan – ja missä valossa ihmiset ja eläimet viihtyvät parhaiten. Tarvitsemme lisää tietoa, jotta voimme tehdä perusteltuja päätöksiä tulevaisuudessa.
Maria Nilsson Tengelin on fyysikko ja fotometrian ja radiometrian tutkija RISE-tutkimuslaitoksella (Research Institutes of Sweden). Hän työskentelee mm. valoon liittyvien mittausten ja tutkimusprojektien parissa, jotka muodostavat perustan ulkovalaistuksen standardeille ja ohjeille.
– Tietoa lisäämällä voimme tehdä harkitumpia päätöksiä. Kaikkiin tilanteisiin sopivia ratkaisuja ei ole, mutta vallitsevien olosuhteiden perusteella voimme löytää tien eteenpäin, Maria Nilsson Tengelin sanoo.
Maria Nilsson Tengelin, fyysikko ja tutkija RISE-tutkimuslaitoksella.
Huolelliset tutkimukset
Maria Nilsson Tengelin työskenteli yhdessä Gävlen yliopiston Annika Jägerbrandin ja yhdysvaltalaisen Penn State -yliopiston Alp Durmusin kanssa projektissa »Energiatehokas ulkovalaistus pienemmällä valosaasteella«. Projektissa rakennettiin testialue kävely- ja pyöräilyreitille luontokohteeseen Boråsin laitamille Etelä-Ruotsissa. Viikon aikana olemassa olevat valot sammutettiin ja tilalle pystytettiin tilapäiset pylväät Fagerhultin valaisimilla. Valaisimissa oli eri värilämpötiloja: neutraali valkoinen (3000K), lämmin valkoinen (2200K) ja oranssi (1800K).
Jokainen valaisin oli varustettu kahdella eri tyyppisellä optiikalla. Niistä toinen antoi laajan valonjaon ja toinen häikäisysuojatun valon, joka antoi valoa enemmän tielle ja tuskin lainkaan sivuille. Näin oli mahdollista tarkastella erilaisia värilämpötiloja sekä kapeaa ja leveää valonjakoa eri yhdistelmissä. Asennusta arvioitiin perinteisillä maanpäällisillä valaistusmittauksilla ja uudella menetelmällä, jossa valon leviämistä taivaalle ja kauemmaksi ympäristöön mitattiin dronella. Tutkimuksessa 56 ihmistä pyydettiin kävelemään tietä pitkin ja täyttämään kysely heidän kokemuksistaan valaistusympäristöstä eri valaistusasetuksilla.
Kuva on Simrishamnista, jossa Fagerhultin valaistus valaisee kaupunkia.
– Osallistujien piti muun muassa kertoa, mistä valaistuksesta he pitivät eniten ja olisivatko he valmiita tekemään henkilökohtaisia myönnytyksiä, jos siitä olisi hyötyä ympäristölle. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten valosaasteen määrää voidaan mitata luotettavasti ja miten voimme vähentää ulkovalaistuksen negatiivisia vaikutuksia ja tehdä samalla valaistusympäristöstä riittävän hyvän ihmisille, Maria Nilsson Tengelin kertoo.
Ehdoton enemmistö osallistujista piti enemmän valkoisesta valosta (2200K ja 3000K) ja vain hyvin pieni osa ilmaisi pitävänsä oranssista valosta. Kysyttäessä, voisivatko he hyväksyä muun valaistuksen ympäristö-/energiasyistä, kasvoi niiden prosenttiosuus, jotka voisivat ajatella oranssia valaistusta.
– Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota.
"Kenttäkoe osoitti, että 1800K heikentää näkyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta, ja naisten mielestä ympäristö tuntui yleisesti vähemmän turvalliselta. Oranssin valon hyväksyntä kuitenkin kasvaa tiedettäessä, että ekologisiin vaikutuksiin kiinnitetään enemmän huomiota." Maria Nilsson Tengelin, RISE
Uusi mittausmenetelmä
Seuraava yhteistyöhanke koskee mittausmenetelmien jatkokehitystä. Tavoitteena on kehittää uusi menetelmä valohohteen arvioimiseen ja mittaamiseen suojelun arvoisissa kaupunkiympäristöissä ja vesistöissä.
– Tarkkailemme, millä pisteillä ja parametreilla ja kuinka monta mittausta on tehtävä, jotta valon ympäristövaikutusten arvioinnin tarkkuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.
Hankkeen on myös tarkoitus määritellä, mitä standardiin pitäisi sisällyttää. Tällä hetkellä valoa mitataan keskittyen siihen, miten se täyttää tehtävänsä ihmisille – kulkuväylillä ja miten se heijastuu vastaantulevien ihmisten kasvoihin – ja niin, ettei se häikäise tai häiritse ympäristössä olevia ihmisiä. Hajavaloa ei kuitenkaan mitata geometrioilla ja tasoilla, jotka voivat olla tärkeitä eläimille ja kasveille. Nykypäivän standardit perustuvat ihmisten kokemiin raja-arvoihin, mutta uudet kynnysarvot on suhteutettava myös eläimiin ja luontoon.
– Useimmiten tavoitteet ovat hyvät, mutta meillä ei ole vielä tarpeeksi näyttöä voidaksemme kertoa, miten niitä tulisi mitata tai edes mihin niiden pitäisi liittyä. Ekologisia tutkimuksia tehdään vuosittain, mutta niitä ei useinkaan ole suunniteltu niin, että tuloksia voidaan käyttää valaistussuunnitteluun. Uusilla ohjeilla ja viimeistellyllä standardilla meillä olisi paremmat edellytykset, ja toivottavasti saisimme aikaan suuremman vaikutuksen, toteaa Maria Nilsson Tengelin lopuksi.
Tämä on toinen osa kolmesta Bioinclusive Lightning -valaistusta käsittelevästä artikkelisarjastamme. Seuraavalla kerralla tapaamme Fagerhultin ulkovalaistuksen tuotepäällikön Henrik Sandqvistin, joka kertoo, kuinka mukautamme valaistusratkaisumme vastaamaan niin ihmisten kuin eläintenkin tarpeita. Edellisen artikkelin löydät täältä.
Annika Jägerbrand (Gävlen Yliopisto), Maria Nilsson Tengelin (RISE) and Henrik Sandqvist (Fagerhult).
Aiheeseen liittyviä uutisia
Uudelleenkäytetyt painolevyt Fagerhultin uusissa kartonkivalaisimissa
Käytetty painolevy voi saada uuden elämän valaisimen osana. Juuri näin tapahtuu Wrapped-sarjan kulma- ja kattovalaisimissa, joissa käytettyjä painolevyjä hyödynnetään uudelleen osana valaisimien rakennetta. Painolevyjen uusiokäyttö on täydellinen esimerkki teollisesta symbioosista, jossa yhden toiminnon sivutuotteesta tulee arvokas raaka-aine toiselle toiminnolle. Ajatus sai alkunsa keittiönpöydän ääressä Lundissa, kun Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija Niclas Thulin vieraili vanhempiensa luona.”He kysyivät, miten töissä menee, ja kerroin heille Kvistenistä, jonka kehitystyö oli tuolloin loppusuoralla. Käytimme siinä uudelleen vanhojen televisioiden heijastinkalvoja, ja mainitsin etsivämme lisää ylijäämämateriaaleja, joita voisimme hyödyntää.” Niclas selitti edelleen, että yritys tarvitsi jatkuvaa saatavuutta ja tasalaatuisuutta – ja ihannetapauksessa myös samaa yhtenäistä kokoa. ”Sitten koko ikänsä painoalalla työskennellyt isäni totesi yhtäkkiä: ’Oletko ajatellut painolevyjä, niitähän meillä riittää. Ne ovat huippulaadukkaita, aina samankokoisia – ja ne ovat kierrätettyjä.’” Seuraavana päivänä hän toi kotiin muutaman painolevyn, jotka vein sitten työpaikalleni ja annoin ne tuotekehitysosaston kollegoilleni. ”Huomasin heti, että ne muistuttivat materiaaleja, joita käytämme monissa valaisimissamme. Lisäksi niitä oli paljon, niiden laatu oli korkea ja tasainen, ja ne olivat suunnilleen samankokoisia. Niissä oli kaikki etsimämme ominaisuudet.” Niclasin sitaatti Painotalosta valaisimiin Kun painolevyt saapuivat Fagerhultin tuotekehitysosastolle, ne herättivät heti suurta kiinnostusta – voisiko niitä käyttää uudessa Wrapped-valaisimessa?”Olin yhteydessä painotaloon Wrapped-valaisimeen liittyen ja pohdin, voisimmeko käyttää paperia itse valaisimen rungossa. Painolevyt olivat silloin mielessäni, joten otin asian puheeksi heidän kanssaan. He innostuivat ajatuksesta välittömästi”, kertoo Fagerhultin suunnitteluinsinööri Jonathan Levinsson.Painotalossa käytetään valtava määrä painolevyjä, ja osa niistä hyödynnetään nyt Wrapped Corner (kulma)- ja Wrapped Surface (katto) -valaisimissa. Ohutlevy asennetaan sisäpuolelle osaksi rakennetta. Siellä se edistää esimerkiksi sähköturvallisuutta toimimalla eristys- ja maadoituskerroksena. Se myös tukevoittaa rakennetta, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi kaapeleiden ja muiden komponenttien kiinnittämiseen. Kiertokulku. Yhden teollisuudenalan jäte luo arvoa toisessa. ”Se, että levyt säilyttävät mittansa ja tekniset ominaisuutensa ajan kuluessa, takaa tasaisen materiaalivirran ja mahdollistaa tuotannon suunnittelun. Tämä on meille merkittävä etu”, Jonathan sanoo. Aloita materiaalista – älä tuotteesta Työ tuo myös esiin tärkeän periaatteen, joka liittyy teolliseen symbioosiin. Usein on helpompaa löytää käyttökohde sivutuotteelle kuin päättää ensin, minkä tuotteen haluaa valmistaa, ja yrittää sitten löytää siihen sopivaa kierrätysmateriaalia.”Mielestäni on lähdettävä liikkeelle raaka-aineesta ja suunniteltava komponentti sen pohjalta. Voi olla todella vaikeaa suunnitella ensin komponentti ja yrittää sitten löytää sopiva materiaali”, Niclas sanoo.Painolevyt ovat tästä hyvä esimerkki. Jos Fagerhult olisi sen sijaan lähtenyt liikkeelle kysymällä ’Mistä löytäisimme ohutlevyä sivutuotteena?’, etsintä olisi todennäköisesti keskittynyt metalliteollisuuteen.”Olisimme ehkä etsineet yritystä, joka taivuttaa tai meistää ohutlevyä. Emme olisi tulleet ajatelleeksikaan painotaloja, jotka edustavat täysin toisenlaista liiketoimintaa. Juuri se tekee teollisesta symbioosista niin kiinnostavaa.”Toisaalta uusien yhteyksien löytäminen ei ole helppoa.”On vaikea tietää, millaisia sivutuotteita muilla yrityksillä on, varsinkin kun ei aina itsekään tiedä tarkalleen, mitä etsii.” ”Tarvitsemme mielestäni lisää foorumeita, joissa ihmiset voivat tutustua muihin toimialoihin ja liiketoiminta-alueisiin ja joissa voimme keskustella teollisesta symbioosista avoimemmin”, Niclas sanoo. Jakamalla ja kehittämällä ideoita Niclas ja Jonathan mahdollistavat uudenlaista ja innovatiivista yhteistyötä. Osastojen välillä liikkuvia ideoita Fagerhultilla on jo käytössä toimintatapa, joka edistää tällaista ajatustenvaihtoa. Niclas ja Jonathan pallottelevat jatkuvasti ideoita keskenään, ja pieni ryhmä kestävän kehityksen sekä tutkimus- ja kehitystyön parissa työskenteleviä kokoontuu ajoittain ideoimaan uutta.”Vaihdamme paljon ideoita keskenämme. On hauska nähdä, mikä herättää Jonathanin kiinnostuksen ja mikä ei. Joskus joku on sattunut törmäämään johonkin, jota voimme sitten lähteä kehittämään eteenpäin”, Niclas kertoo.Painolevyjen kohdalla ratkaisu löytyi odottamattomalta taholta.”Se oli oikeastaan pelkkää tuuria. Isäni ei varsinaisesti istuskellut miettimässä, miten voisi ratkaista Fagerhultin ongelman. Kun sitten kerroin hänelle, mitä tarvitsimme, hän näki siinä heti mahdollisuuden. Hän on kekseliäs ja kehittää usein omia ratkaisujaan”, Niclas sanoo. ”Minua melkein harmittaa, etten keksinyt sitä itse.” Ratkaisu, joka yhdistää useita työnkulkuja Toistaiseksi emme ole tehneet laskelmia tarkoista ilmastohyödyistä. Periaate on kuitenkin selvä: kun neitseellisten raaka-aineiden sijaan voidaan käyttää olemassa olevia materiaaleja, voidaan vähentää uusien luonnonvarojen tarvetta. ”Meidän on oltava avoimia koko arvoketjun osalta ja uskallettava katsoa oman toimialamme ulkopuolelle. Oikeat materiaalit saattavat löytyä paikasta, josta emme olisi koskaan edes tulleet ajatelleeksi etsiä”, toteaa Niclas Thulin.
Fagerhult puolittaa CO₂-päästönsä – vähennystä 49 % vuodesta 2021
Materiaalivalinnat, tuoteinnovaatiot, uudelleenkäyttöaloitteet ja systemaattinen analyyttinen lähestymistapa ovat Fagerhultin ilmastovaikutusten vähentämisen perusta. Viidessä vuodessa CO₂-päästöjen kokonaismäärä on vähentynyt 49 prosenttia – mikä ylittää reilusti yrityksen omat tavoitteet. Resurssien järkevä käyttö on ollut Fagerhultin 80-vuotisen historian kulmakivi, ja se ohjaa yritystämme edelleen. Vuodesta 2021 lähtien tämä työ on saanut entistäkin terävämmän fokuksen ja suunnan selkeillä hiilidioksidipäästötavoitteilla, pitkän aikavälin suunnitelmilla ja kattavalla elinkaariarviointeihin (LCA) perustuvalla kestävyysohjelmalla.”Tämän suuruusluokan vähennys näin lyhyessä ajassa osoittaa, että järjestelmällisellä työllä on todella vaikutusta. Se on monien suurten – ja pienten – aloitteiden tulos, joissa jokainen parannus edistää kokonaisuutta”, sanoo Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija Josefin Carlsson. Fagerhultin CO₂-päästöt ovat vähentyneet 49 prosenttia vuoden 2021 tasoon verrattuna. Monta aloitetta – yksi yhteinen suunta Menestyksen taustalla on sarja strategisia päätöksiä tuotekehityksessä ja prosesseissa. Työtä on tehty useilla rinnakkaisilla alueilla noudattaen periaatetta, jossa monet pienet asiat yhdessä tuottavat merkittävän vaikutuksen.”Innovaatiot ja ympäristöllisesti kestävät ratkaisut ovat todella merkityksellisiä asiakkaillemme ja vähentävät päästöjä koko arvoketjussa – ei vain omassa tuotannossamme”, lisää Josefin Carlsson. Josefin Carlsson, Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija, Habo Suurin vaikutus näkyy käyttövaiheessa, jossa päästöt ovat vuodesta 2021 lähtien vähentyneet tasaisesti noin 200 000 CO₂e-tonnia – vähennystä 49 prosenttia. Samaan aikaan luokan Scope 1 ja 2 päästöt ovat vähentyneet 60 prosenttia vertailuvuoteen verrattuna. Kestävä kehitys käytännössä Ratkaiseva tekijä tämän edistyksen taustalla ovat monet rinnakkaiset aloitteet, joissa materiaalivalinnat ovat keskeisessä osassa.Vuodesta 2025 lähtien suurin osa valaisimista, joiden rungot on valmistettu puristetuista alumiiniprofiileista, sisältävät jopa 75 prosenttia kierrätysmateriaalia. Tämä tarkoittaa vuosittain noin 225 CO₂e-tonnin ympäristösäästöä.Vuonna 2025 Fagerhult käytti uudelleen yli sata valaisinrunkoa jokaista työpäivää kohden ReLight-aloitteen kautta. Päivittämällä nykyiset valaisimet uudella teknologialla ja pidentämällä niiden elinkaarta materiaalien ja tuotannon aiheuttama ilmastovaikutus pienenee merkittävästi. Yhteensä yli 50 000 tuotteelle on annettu uusi elämä uudelleenkäytön kautta.Tuotekehitys on myös keskeinen siirtymän edistäjä, ja monet innovaatiot ovat sekä pienentäneet ilmastovaikutusta että parantaneet energiatehokkuutta: Multilume Re:Think on vähentänyt Scope 3 -päästöjä yli 320 tonnilla hiilidioksidiekvivalenttia älykkään rakenteen ja ympäristöllisesti kestävien materiaalivalintojen avulla esittelynsä jälkeen vuonna 2021. Tämä vastaa 1 300 puun istuttamista ja kasvattamista kymmenen vuoden ajan. Twin Dual Driver on vähentänyt liitäntälaitteiden ilmastovaikutusta 49 prosentilla tehokkaamman elektroniikan ja parannetun materiaalikoostumuksen avulla. Wrappedin Solid Board -pahvirungon ilmastovaikutus on jopa 89 prosenttia pienempi kilogrammaa kohden verrattuna neitseelliseen alumiiniin. Gallery - products Samaan aikaan yli joka kymmenes nykyään myyty valaisin sisältää integroidun sensorin, joka auttaa vähentämään energiankulutusta käytön aikana. Keskeinen menestystekijä on pitkän aikavälin, tosiasioihin perustuva lähestymistapa.”Elinkaariarviointien perusteella olemme tunnistaneet, missä ja milloin ilmastovaikutusta esiintyy – ja millä toimilla on suurin vaikutus. Siirrämme nyt tätä tietoa eteenpäin jatkuvissa pyrkimyksissämme vähentää ilmastovaikutustamme”, totaa Josefin Carlsson lopuksi.