Valaistujen pintojen määrä kasvaa niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin, ja nykyään on enää vain harvoja paikkoja, joihin sähkövalaistus tai valohohde ei vaikuta.
Annika Jägerbrand tutkii Gävlen yliopistossa Tukholman pohjoispuolella muun muassa kestävää kaupunkikehitystä ja valosaastetta sekä sen vaikutuksia lajeihin ja ekosysteemeihin. Hän on alan vaikuttaja niin Ruotsissa kuin kansainvälisestikin ja nykyisin työn alla on standardointi, joka näyttää päättäjille suunnan suojelunarvoisen luonnonympäristön valaistukseen.
Historia toistaa itseään
1900-luvun alussa kysymys kaupunkivalaistuksen lisääntymisestä oli yhtä ajankohtainen kuin nykyäänkin. Annika näyttää lehtileikettä viime vuosisadan vaihteesta, jolloin sähkökatuvalot alkoivat valaista Tukholmaa.
– Kuten huomaamme, valon määrä haluttiin pysyvän »yhtä kirkkaana kuin päivällä«. Monet näistä tiedostamattomista uskomuksista hallitsevat ajatteluamme vielä tänäkin päivänä, sata vuotta myöhemmin. Nykyään pelkästään Tukholman kaupungissa on 150 000 valonlähdettä, ja määrä kasvaa vuosittain. Kun uusia alueita ja teitä rakennetaan, valaistu alue yleensä kasvaa, minkä seurauksena häiriövalo vaikuttaa negatiivisesti luontoon ja lajeihin.
Suuri osa ongelmasta on yhteisten ohjeiden tai rajoitusten puuttuminen optimaaliselle ja oikeanlaiselle valolle sekä ihmisille että eläimille. – Meillä ei ole esimerkiksi standardeja, jotka estävät valon heijastumisen horisonttiviivan yläpuolelle lukuun ottamatta tievalaistusta, jota säännellään jossain määrin. Se on outoa, sillä se on valtavaa energian tuhlausta ja tuottaa valohohdetta ja paljon valosaastetta. Se näkyy selvästi myös satelliittikuvissa. Yleisiä kansainvälisiä ohjeita on olemassa, mutta Ruotsin päättäjät käyttävät niitä harvemmin.
Nykyään on löydettävissä laajoja vaikutuksia suuriin ryhmiin, kuten hyönteisiin, lintuihin ja lepakoihin, mutta niitä ei vieläkään nosteta tarpeeksi esiin valaistuksen yhteydessä ja vaikutusten välttämiseksi. Annika Jägerbrand on Gävlen yliopiston biologian apulaisprofessori ja yliopistonlehtori
Kysymys valosaasteen ekologisista seurauksista otettiin vakavasti esille 2000-luvun alussa. Ensimmäiset tutkimukset eivät kuitenkaan perustuneet näyttöön vaan enemmänkin havaintoihin.
– Koska mitattavia tutkimuksia ei tehty, on tulosten julkaiseminen ja vertailu vaikeaa. Nykyään on löydettävissä laajoja vaikutuksia suuriin ryhmiin, kuten hyönteisiin, lintuihin ja lepakoihin, mutta niitä ei vieläkään nosteta tarpeeksi esiin valaistuksen yhteydessä ja vaikutusten välttämiseksi.
Asiassa eteenpäin pääsemiseksi tarvitaan selkeitä kynnysarvoja ja parempaa ymmärrystä sähkövalon vaikutuksista eri lajeihin pimeässä.
– Kansainvälisissä keskusteluissa painopiste on helposti astronomisessa valosaasteessa ekologian sijaan. Nämä eivät kuitenkaan ole aivan samantyyppisiä tapahtumia. Tähtitieteilijät keskittyvät ylöspäin heijastuvaan valoon ja matalampien värilämpötilojen käyttöön. Ekologiassa on tärkeämpää, että varsinkaan herkissä ympäristöissä ei ole lainkaan valoa ja että erilaisia toimenpiteitä yhdisteltäisiin vaikutuksen vähentämiseksi yleisesti. Tähän emme ole vielä päässeet.
Ohjaus kolmannen osapuolen tiedoilla
Nykyään on olemassa tekniikkaa, joka tukee sähkövalon käytön vähentämistä, ja kolmannen osapuolen tietoon perustuvalla ohjauksella voidaan välttää ekologisesti herkkiä ajanjaksoja. Valaistusta voidaan säätää kuoriutumisjaksojen mukaan ja muuttolintujen ollessa aktiivisia tai lämpötilaan perustuen. Esimerkiksi hyönteiset eivät ole koko ajan aktiivisia, ja hyvin vähän aktiivisia lämpötilan ollessa alle kymmenen astetta.
– Nykyään on saatavilla paljon luotettavaa tietoa, jos haluaa välttää tiettyjen ryhmien häiritsemisen. Kaikki valaistus on meitä ihmisiä varten, ja meidän on muutettava lähestymistapaamme ja myönnyttävä kompromisseihin siitä, että ulkotilat olisivat maksimaalisesti valaistuja ympäri vuorokauden. Lisäksi monia meistä häiritsee makuuhuoneisiin heijastuva valo, joten huomioivammalla valosuunnittelulla voisi olla useita etuja.
Valaistus on kuitenkin asia, joka koskettaa. Siinä missä kansalaiset haluavat usein lisää valaistusta ja kirkkaampia ulkoympäristöjä esimerkiksi talojen ympärille tai kävely- ja pyöräteiden varrelle, ekologit haluavat suojella suojeltuja lajeja ja luontoa.
– Ekologille kyse on sen pohtimisesta, miten elinympäristöt voidaan säilyttää luonnollisesti pimeinä. Siksi tarvitsemme tällä hetkellä lisää tutkimusta hyvän tasapainon ja huomioivamman valaistuksen löytämiseksi eläimille ja luonnolle, Annika Jägerbrand päättää.
Tämä artikkeli on osa kolmesta artikkelisarjassamme "Bioinclusive Lighting" - valaistusratkaisut, jotka vastaavat ihmisten valontarpeeseen tasapainossa ekosysteemin kanssa. Seuraavassa artikkelissa tapaamme RISE:n tutkijan Maria Nilsson Tengelinin, joka kertoo kenttätutkimuksesta, johon Fagerhult osallistui.
Aiheeseen liittyviä uutisia
Uudelleenkäytetyt painolevyt Fagerhultin uusissa kartonkivalaisimissa
Käytetty painolevy voi saada uuden elämän valaisimen osana. Juuri näin tapahtuu Wrapped-sarjan kulma- ja kattovalaisimissa, joissa käytettyjä painolevyjä hyödynnetään uudelleen osana valaisimien rakennetta. Painolevyjen uusiokäyttö on täydellinen esimerkki teollisesta symbioosista, jossa yhden toiminnon sivutuotteesta tulee arvokas raaka-aine toiselle toiminnolle. Ajatus sai alkunsa keittiönpöydän ääressä Lundissa, kun Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija Niclas Thulin vieraili vanhempiensa luona.”He kysyivät, miten töissä menee, ja kerroin heille Kvistenistä, jonka kehitystyö oli tuolloin loppusuoralla. Käytimme siinä uudelleen vanhojen televisioiden heijastinkalvoja, ja mainitsin etsivämme lisää ylijäämämateriaaleja, joita voisimme hyödyntää.” Niclas selitti edelleen, että yritys tarvitsi jatkuvaa saatavuutta ja tasalaatuisuutta – ja ihannetapauksessa myös samaa yhtenäistä kokoa. ”Sitten koko ikänsä painoalalla työskennellyt isäni totesi yhtäkkiä: ’Oletko ajatellut painolevyjä, niitähän meillä riittää. Ne ovat huippulaadukkaita, aina samankokoisia – ja ne ovat kierrätettyjä.’” Seuraavana päivänä hän toi kotiin muutaman painolevyn, jotka vein sitten työpaikalleni ja annoin ne tuotekehitysosaston kollegoilleni. ”Huomasin heti, että ne muistuttivat materiaaleja, joita käytämme monissa valaisimissamme. Lisäksi niitä oli paljon, niiden laatu oli korkea ja tasainen, ja ne olivat suunnilleen samankokoisia. Niissä oli kaikki etsimämme ominaisuudet.” Niclasin sitaatti Painotalosta valaisimiin Kun painolevyt saapuivat Fagerhultin tuotekehitysosastolle, ne herättivät heti suurta kiinnostusta – voisiko niitä käyttää uudessa Wrapped-valaisimessa?”Olin yhteydessä painotaloon Wrapped-valaisimeen liittyen ja pohdin, voisimmeko käyttää paperia itse valaisimen rungossa. Painolevyt olivat silloin mielessäni, joten otin asian puheeksi heidän kanssaan. He innostuivat ajatuksesta välittömästi”, kertoo Fagerhultin suunnitteluinsinööri Jonathan Levinsson.Painotalossa käytetään valtava määrä painolevyjä, ja osa niistä hyödynnetään nyt Wrapped Corner (kulma)- ja Wrapped Surface (katto) -valaisimissa. Ohutlevy asennetaan sisäpuolelle osaksi rakennetta. Siellä se edistää esimerkiksi sähköturvallisuutta toimimalla eristys- ja maadoituskerroksena. Se myös tukevoittaa rakennetta, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi kaapeleiden ja muiden komponenttien kiinnittämiseen. Kiertokulku. Yhden teollisuudenalan jäte luo arvoa toisessa. ”Se, että levyt säilyttävät mittansa ja tekniset ominaisuutensa ajan kuluessa, takaa tasaisen materiaalivirran ja mahdollistaa tuotannon suunnittelun. Tämä on meille merkittävä etu”, Jonathan sanoo. Aloita materiaalista – älä tuotteesta Työ tuo myös esiin tärkeän periaatteen, joka liittyy teolliseen symbioosiin. Usein on helpompaa löytää käyttökohde sivutuotteelle kuin päättää ensin, minkä tuotteen haluaa valmistaa, ja yrittää sitten löytää siihen sopivaa kierrätysmateriaalia.”Mielestäni on lähdettävä liikkeelle raaka-aineesta ja suunniteltava komponentti sen pohjalta. Voi olla todella vaikeaa suunnitella ensin komponentti ja yrittää sitten löytää sopiva materiaali”, Niclas sanoo.Painolevyt ovat tästä hyvä esimerkki. Jos Fagerhult olisi sen sijaan lähtenyt liikkeelle kysymällä ’Mistä löytäisimme ohutlevyä sivutuotteena?’, etsintä olisi todennäköisesti keskittynyt metalliteollisuuteen.”Olisimme ehkä etsineet yritystä, joka taivuttaa tai meistää ohutlevyä. Emme olisi tulleet ajatelleeksikaan painotaloja, jotka edustavat täysin toisenlaista liiketoimintaa. Juuri se tekee teollisesta symbioosista niin kiinnostavaa.”Toisaalta uusien yhteyksien löytäminen ei ole helppoa.”On vaikea tietää, millaisia sivutuotteita muilla yrityksillä on, varsinkin kun ei aina itsekään tiedä tarkalleen, mitä etsii.” ”Tarvitsemme mielestäni lisää foorumeita, joissa ihmiset voivat tutustua muihin toimialoihin ja liiketoiminta-alueisiin ja joissa voimme keskustella teollisesta symbioosista avoimemmin”, Niclas sanoo. Jakamalla ja kehittämällä ideoita Niclas ja Jonathan mahdollistavat uudenlaista ja innovatiivista yhteistyötä. Osastojen välillä liikkuvia ideoita Fagerhultilla on jo käytössä toimintatapa, joka edistää tällaista ajatustenvaihtoa. Niclas ja Jonathan pallottelevat jatkuvasti ideoita keskenään, ja pieni ryhmä kestävän kehityksen sekä tutkimus- ja kehitystyön parissa työskenteleviä kokoontuu ajoittain ideoimaan uutta.”Vaihdamme paljon ideoita keskenämme. On hauska nähdä, mikä herättää Jonathanin kiinnostuksen ja mikä ei. Joskus joku on sattunut törmäämään johonkin, jota voimme sitten lähteä kehittämään eteenpäin”, Niclas kertoo.Painolevyjen kohdalla ratkaisu löytyi odottamattomalta taholta.”Se oli oikeastaan pelkkää tuuria. Isäni ei varsinaisesti istuskellut miettimässä, miten voisi ratkaista Fagerhultin ongelman. Kun sitten kerroin hänelle, mitä tarvitsimme, hän näki siinä heti mahdollisuuden. Hän on kekseliäs ja kehittää usein omia ratkaisujaan”, Niclas sanoo. ”Minua melkein harmittaa, etten keksinyt sitä itse.” Ratkaisu, joka yhdistää useita työnkulkuja Toistaiseksi emme ole tehneet laskelmia tarkoista ilmastohyödyistä. Periaate on kuitenkin selvä: kun neitseellisten raaka-aineiden sijaan voidaan käyttää olemassa olevia materiaaleja, voidaan vähentää uusien luonnonvarojen tarvetta. ”Meidän on oltava avoimia koko arvoketjun osalta ja uskallettava katsoa oman toimialamme ulkopuolelle. Oikeat materiaalit saattavat löytyä paikasta, josta emme olisi koskaan edes tulleet ajatelleeksi etsiä”, toteaa Niclas Thulin.
Fagerhult puolittaa CO₂-päästönsä – vähennystä 49 % vuodesta 2021
Materiaalivalinnat, tuoteinnovaatiot, uudelleenkäyttöaloitteet ja systemaattinen analyyttinen lähestymistapa ovat Fagerhultin ilmastovaikutusten vähentämisen perusta. Viidessä vuodessa CO₂-päästöjen kokonaismäärä on vähentynyt 49 prosenttia – mikä ylittää reilusti yrityksen omat tavoitteet. Resurssien järkevä käyttö on ollut Fagerhultin 80-vuotisen historian kulmakivi, ja se ohjaa yritystämme edelleen. Vuodesta 2021 lähtien tämä työ on saanut entistäkin terävämmän fokuksen ja suunnan selkeillä hiilidioksidipäästötavoitteilla, pitkän aikavälin suunnitelmilla ja kattavalla elinkaariarviointeihin (LCA) perustuvalla kestävyysohjelmalla.”Tämän suuruusluokan vähennys näin lyhyessä ajassa osoittaa, että järjestelmällisellä työllä on todella vaikutusta. Se on monien suurten – ja pienten – aloitteiden tulos, joissa jokainen parannus edistää kokonaisuutta”, sanoo Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija Josefin Carlsson. Fagerhultin CO₂-päästöt ovat vähentyneet 49 prosenttia vuoden 2021 tasoon verrattuna. Monta aloitetta – yksi yhteinen suunta Menestyksen taustalla on sarja strategisia päätöksiä tuotekehityksessä ja prosesseissa. Työtä on tehty useilla rinnakkaisilla alueilla noudattaen periaatetta, jossa monet pienet asiat yhdessä tuottavat merkittävän vaikutuksen.”Innovaatiot ja ympäristöllisesti kestävät ratkaisut ovat todella merkityksellisiä asiakkaillemme ja vähentävät päästöjä koko arvoketjussa – ei vain omassa tuotannossamme”, lisää Josefin Carlsson. Josefin Carlsson, Fagerhultin kestävän kehityksen asiantuntija, Habo Suurin vaikutus näkyy käyttövaiheessa, jossa päästöt ovat vuodesta 2021 lähtien vähentyneet tasaisesti noin 200 000 CO₂e-tonnia – vähennystä 49 prosenttia. Samaan aikaan luokan Scope 1 ja 2 päästöt ovat vähentyneet 60 prosenttia vertailuvuoteen verrattuna. Kestävä kehitys käytännössä Ratkaiseva tekijä tämän edistyksen taustalla ovat monet rinnakkaiset aloitteet, joissa materiaalivalinnat ovat keskeisessä osassa.Vuodesta 2025 lähtien suurin osa valaisimista, joiden rungot on valmistettu puristetuista alumiiniprofiileista, sisältävät jopa 75 prosenttia kierrätysmateriaalia. Tämä tarkoittaa vuosittain noin 225 CO₂e-tonnin ympäristösäästöä.Vuonna 2025 Fagerhult käytti uudelleen yli sata valaisinrunkoa jokaista työpäivää kohden ReLight-aloitteen kautta. Päivittämällä nykyiset valaisimet uudella teknologialla ja pidentämällä niiden elinkaarta materiaalien ja tuotannon aiheuttama ilmastovaikutus pienenee merkittävästi. Yhteensä yli 50 000 tuotteelle on annettu uusi elämä uudelleenkäytön kautta.Tuotekehitys on myös keskeinen siirtymän edistäjä, ja monet innovaatiot ovat sekä pienentäneet ilmastovaikutusta että parantaneet energiatehokkuutta: Multilume Re:Think on vähentänyt Scope 3 -päästöjä yli 320 tonnilla hiilidioksidiekvivalenttia älykkään rakenteen ja ympäristöllisesti kestävien materiaalivalintojen avulla esittelynsä jälkeen vuonna 2021. Tämä vastaa 1 300 puun istuttamista ja kasvattamista kymmenen vuoden ajan. Twin Dual Driver on vähentänyt liitäntälaitteiden ilmastovaikutusta 49 prosentilla tehokkaamman elektroniikan ja parannetun materiaalikoostumuksen avulla. Wrappedin Solid Board -pahvirungon ilmastovaikutus on jopa 89 prosenttia pienempi kilogrammaa kohden verrattuna neitseelliseen alumiiniin. Gallery - products Samaan aikaan yli joka kymmenes nykyään myyty valaisin sisältää integroidun sensorin, joka auttaa vähentämään energiankulutusta käytön aikana. Keskeinen menestystekijä on pitkän aikavälin, tosiasioihin perustuva lähestymistapa.”Elinkaariarviointien perusteella olemme tunnistaneet, missä ja milloin ilmastovaikutusta esiintyy – ja millä toimilla on suurin vaikutus. Siirrämme nyt tätä tietoa eteenpäin jatkuvissa pyrkimyksissämme vähentää ilmastovaikutustamme”, totaa Josefin Carlsson lopuksi.