Valon vaikutus ihmiseen

Ihmisellä on tuhansien vuosien ajan ollut ensisijainen valonlähde; aurinko. Se on ohjannut vuorokausirytmiämme - olemme aktiivisia valoisalla, ja lepäämme pimeän aikaan.

Verkkokalvolla on kolmenlaisia aistisoluja. Sauva- ja tappisolujen lisäksi vuonna 2002 löydettiin kolmas reseptori, joka on suoraan yhteydessä aivojemme siihen osaan, joka ohjaa vuorokausirytmiä ja biologista kelloamme. Löydön ansiosta pystyimme ymmärtämään valon ja ihmisen hyvinvoinnin välisen yhteyden. Kolmas reseptori vaikuttaa uni- ja stressihormonien, melatoniinin ja kortisolin, tuotantoon.

 

illustration_s4_FI.jpg

 

Valonpuute vaikuttaa negatiivisesti

Melatoniinin tuotanto kasvaa silloin, kun valoa on vähän tai ei lainkaan (yö) ja kortisolin tuotanto lisääntyy valon myötä (päivä). Liian vähäinen valon määrä saattaa aiheuttaa lievää masennusta (SAD – Seasonal Affective Disorder), varsinkin vuoden pimeänä aikana. Sairaanhoidossa valoterapiaa on käytetty jo pitkään kaamosmasennuksen hoidossa.

Nykyään n. 60 % työikäisistä työskentelee sisätiloissa toimistoympäristössä keinovalossa vähintään 25 % työajastaan. Myös terveydenhuollossa tai koulussa olevat viettävät suurimman osan työajastaan sisätiloissa. Mukautetun valon tarve sekä työntekijöille että asiakkaille/potilaille/opiskelijoille näissä ympäristöissä, on tärkeä ottaa huomioon valaistusta suunniteltaessa.