fagerhult_story_1.jpg

Valo vaikuttaa positiivisesti

Tutkimukset osoittavat, että päivänvalolla on suuri merkitys hoitohenkilöstön terveydelle ja työskentelylle – sekä potilaiden paranemiselle. Hyvin valaistu hoitoympäristö voi vähentää potilaiden kärsimyksiä ja säästää näin myös yhteiskunnalle koituvia kus

Kaksi tutkimusta

Voiko hyvä valaistus kompensoida alhaisen päivänvalon saannin?

Fagerhult on selvittänyt yhdessä Lundin yliopiston kanssa valon, vireyden, hyvinvoinnin ja suorituskyvyn välisiä yhteyksiä.

Lue lisää »

Voiko oikea valaistus lyhentää hoitoaikoja?

Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joihin etsitään vastausta Södra Älvsborgin sairaalassa Boråsissa tehtävässä tutkimuksessa. Siinä pyritään auttamaan tehohoidossa olevia potilaita pääsemään takaisin luonnolliseen biologiseen vuorokausirytmiinsä valon väriä ja voimakkuutta vaihtelemalla.

Lue lisää tutkimuksesta »

Valon ja pimeyden tärkeä tasapaino

Biologinen vuorokausirytmi, eli niin kutsuttu sirkadiaanirytmi, ohjaa ihmisen siirtymistä unen ja valveillaolon välillä.

Sirkadiaanirytmi voi häiriintyä

Tätä rytmiä ohjaa pääasiassa valo. Ihmisen sirkadiaanirytmin pituus on n. 24 tuntia. Jotta tämä rytmi ei häiriintyisi, valon ja pimeän, valveillaolon ja unen, tulisi pysyä tasapainossa. Jos ihminen altistuu jatkuvalle valolle tai jatkuvalle pimeydelle, sirkadiaanirytmi häiriintyy. Näin tapahtuu esimerkiksi vuorotyössä tai kun matkustetaan aikavyöhykkeiden yli.

Virkeämpi henkilöstö ja nopeammin paranevia potilaita

Useat kansainväliset, sairaanhoitoon liittyvät tutkimukset osoittavat, että päivänvalon määrän lisääminen tekee työympäristöstä positiivisemman ja parantaa hoitohenkilöstön hyvinvointia.1 Erään toisen tutkimuksen mukaan vähintään kolme tuntia päivässä päivänvalossa olevat sairaanhoitajat tuntevat itsensä vähemmän stressaantuneiksi kuin kollegansa, jotka eivät ole saanet yhtä paljon päivänvaloa.²

Päivänvalo auttaa

Päivärytmin tärkeimmät tekijät ovat päivänvalon saaminen aamutuntien aikana sekä päivä- ja yövalon jaksottaminen. Siksi valo saattaa lisätä päivävuorossa työskentelevän hoitohenkilöstön vireyttä ja parantaa heidän unensa laatua yöllä.³

Samalla perusteella sirkadiaanirytmin häiriintyminen voi vaikuttaa potilaan hyvinvointiin ja toipumiseen. Unenpuute stressaa potilasta, heikentää immuunipuolustusta ja voi johtaa hengitysvaikeuksiin ja häiriöihin kehon lämpötilassa. Tämä vaikuttaa luonnollisesti paranemisprosessiin ja saattaa pidentää hoitoaikaa.⁴

Lievittää masennusta ja lyhentää hoitoaikoja

Tutkimus on osoittanut, että valo – joko päivänvalo tai voimakas keinovalo – lieventää masennusta.

Tutkimustulokset osoittavat myös, että valoterapia on tehokasta ja voi jopa joissakin tapauksissa yltää samoihin vaikutuksiin masennuslääkkeitten kanssa.⁵ Tutkimuksissa on myös todettu, että masennuspotilaat toipuvat paremmin tiloissa, joihin tulee päivänvaloa.⁶

Vähentää kipuja ja kipulääkkeiden käyttöä

Potilaat kokevat vähemmän kipua, jos potilashuoneeseen tulee runsaasti päivänvaloa. Se vähentää myös kivunlievityksen tarvetta. Leikkauspotilaille tehdyssä tutkimuksessa verrattiin keskenään potilaita, joista toiset olivat huoneissa, joihin tuli enemmän päivänvaloa ja toiset saman rakennuksen varjoon jäävällä puolella.

Enemmän päivänvaloa saaneet potilaat kokivat vähemmän kipuja ja heidän stressitasonsa oli alhaisempi. Lisäksi he tarvitsivat 22 % vähemmän kipulääkkeitä. Tämä vähensi myös lääkeainekustannuksia vastaavalla määrällä.⁷

Vähemmän annosteluvirheitä

Hyvä työvalaistus on tärkeää kaikille ammattiryhmille, mutta hoitoalalla monimutkainen tekniikka ja lääkeaineiden käsittely asettavat valaistukselle vielä suurempia vaatimuksia. Sairaala-apteekkitutkimuksessa annosteluvirheiden riski oli 37 % suurempi, kun työpintojen valaistusvoimakkuus oli 450–1000 lx. Kun valaistus nostettiin 1500 lx:iin, virheitä tuli merkittävästi vähemmän.⁸

Lähteet. Suuri osa tässä esitetyistä tiedoista on otettu PTS Forumin (Program för teknisk standard) ja Chalmersin teknisen korkeakoulun Centrum för vårdens arkitekturin julkaisusta ”Den goda vårdavdelningen” (2011).

1. Verderber and Reuman, 1987, Mrockzek et al., 2005, 2005.
2. Alimoglu och Donmez, 2005.
3. Rhea, 2004.
4. Wallace et al., 1999. Krachman et al., 1995; Parthasarathy and
Tobin, 2004.
5. Golden et al., 2005.
6. Beauchemin and Hays, 1996; 1998; Benedetti et al., 2001.
7. Walch et al., 2005
8. Buchanan et al., 1991.

 

Erilaisia tiloja